In memoriam

Jo toista viikkoa työpaikalla vallitsee ihana rauha. Homokiintiö poistui vahvuudestamme kuun vaihteessa, ja lopulta sihteeriesinainenkin myönsi, ettei siitä ollut kunnon työntekijäksi. Töitä se sai tehtyä puolipäiväisen verran, mutta työpaikalla olisi laiskotellut illat pitkät. Mahtoikohan kertaakaan puolen vuoden aikana tulla ajoissa töihin.

Tavallaan HK:ta tulee ikävä, olihan se omanlaisensa mukava persoona ja meidän jutut oli välillä enemmän kuin K18. HK:n piti viedä Kallen homoliite työpaikan miestenvessaan muiden lehtien seuraksi vessalukemiseksi, mutta mahtoiko mieltyä liitteeseen itse liikaa (vaikka siinä olikin vain karvattomia nuoria poikia eikä yhtään niitä ihania ja komeita karvaisia isojä äijiä) kun se sitten salaperäisesti jäi tuomatta. Lukuisat anekdootit Keltaisesta Ruususta ja Herculeksen pimeistä huoneista ja julkisista ja salaisista julkkishomoista. Olihan ne vähän erilaisia aikoja ja juttuja kuin nämä nykyiset synnytyksessä revenneet sulkijalihakset ja teinien 40 päiväiset menkat, joista naispuoliset työkaverit juttelee.