Reikä perseessä

Nyt mä menin myymään sieluni pahoilaiselle! Sorruin suureen syntiin ja petin kaiken mikä on pyhää! Mä ostin pillifarkut, ja sen seurauksena raskauspaidan.

Kaikki alkoi torstaina, ihan tavallisena viattomana työaamuna. Menin töihin niin kuin kaikkina aamuina, laitoin takin kaappiin ja istuuduin ottamaan kenkiä pois jalasta. Tuoli tuntui kylmältä ja kovalta, joten pomppasin ylös ja tarrauduin takapuoleeni. Farkut parikymmentä senttiä halki taskun ja keskisauman välistä, alla stringit, eli valkoista pakaraa paistoi enemmän kuin vähän. Luojan kiitos olin olin poikkeuksellisesti pukeutunut todella pitkään paitaan, harmaaseen H&M:ltä ostettuun mekkoon, joka oli pesussa kutistunut ainakin viistoista senttiä (Those bastards!). Se on jotain mitä minä en ikinä laittaisi päälleni, mutta koska pidin mekosta, laitoin sen nyt tämän kerran farkkujen kanssa töihin, vaikka raskausmuotia inhoankin. Onneksi mekko peitti repaleet. Ajattelin käydä ruokiksella ostamassa kunnon hipsterit sinne farkkujen alle, niin pärjäisin kotiin saakka.

Ruokatuntiin mennessä repeämä oli kasvanut reippaasti, joten ei auttanut muu kuin mennä Seppälään, sovittaa kaikki vähänkin mukavan näköiset farkut ja ostaa sopivimmat. Valitettavasti vaan sovitetuista parhaimmiksi osoittautuivat mustat pillifarkut. Persaus ei näyttänyt valtavalta eikä jalat kahdelta tikulta, vaan näytin yllättävän sopusuhtaiselta. Ja ne sopi hyvin sinne entisen mekon nykyisen paidan alle. Seuraavana aamuna piti ostaa Prismasta pitkä paita, kun se maksoi aletangossa vain neljä (4) euroa!

Nyt sitten rikon kaikkia mahdollisia itseasettamiani yökötyssääntöjä: lahkeet saappaiden sisäpuolella ja sellaisia kamalia löysiä ja pitkiä paitoja, joihin mahamakkara hukkuu kätevästi. Aion myös laittaa ne uudet farkut ja jonkun "tunikan" (ällöttävä sana) tänään kyläilyreissulle Miehen vanhemmille.