Lehmä

Vittu kun vituttaa. Idiootti työkaverini, jolla on tapana huutaa kovaan ääneen, keksi taas kipata paskahommansa mun niskaan. Mä voisin jotenkin pitkin hampain sietää sen poissaolot lasten takia ja ties minkä oman vaivan takia, mutta pakkoko sen on jättää työt kesken ja sekaisin lähtiessään. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun hän keksi lähteä just NYT ruokatunnille, vaikka on jättänyt soittopyynnön jollekin ja yrittää selittää minulle asiaansa. Todella asiantuntevana sitten yritän kommentoida soittajalle, joka pyyntöön vastaa. Loistavaa palvelua. Meillä on liukuva ruokatunti ja hän voisi olla jättelemättä soittopyyntöjä pitkin ja poikin jos aikoo lähteä syömään samantien. Parashan tietenkin olisi, ettei väkisin vääntäisi suht mutkatonta työtään hankalaksi.

Viime viikon tyyppi oli kurssilla, ja tietenkin mulla meni koko maanantai selvitellessä, mihin se homminensa jäänyt. Täydensin rekistereitä hänen jäljiltään koko viikon kun oli tekemättä homma sieltä toinen täältä. Ei kyllä ollut mitään intoa tehdä niitä hommia ihan täysillä, vaan jätin tahallaan kiireettömämmät paperinpläräykset jälkeeni. Nyt se lähti lapsen kanssa lääkäriin, ei todellakaan mitään akuuttia, mutta hommat piti jättää todella pahaan umpisolmuun. (Hitto kun voisikin tarkasti kertoa.) Aikansa se tossa valitti kovaan ääneen maakunnan sekoiluja, mutta kun kysyin, että mitäs siellä maakunnassa sanottiin, niin vastaus oli vaan "En mä kysynyt". Sanoin, että saa selvitellä tän sotkun huomenaamulla, mulla ei ole aikaa. Lupasin tehdä vain kaikkein akuuteimman, eli en tee mitään.

Mun ei tulisi mieleenikään jättää tahallani töitä rempalleen toisen jatkettaviksi. Se on kunnia-asia, että sijaisen on mahdollisimman helppo päästä jyvälle ja on mahdollisimman vähän tekemistä. Nyt sitten olen passiivinen työpaikkakiusaaja ja jätän suuremmin auttamatta. Nooh, on tässä kesälomatkin tulossa

Edit: Ei muuten työkaveri tullut töihin seuraavana päivänä, joten jouduin kuin jouduinkin selvittelemään hänen sotkujaan. Vitutti.