Olin viime viikon lomalla ja perinteisellä syksyn etelänmatkalla. Pikkasen oli pinna kireällä ennen lomaa, kun piti saada omat työt järjestykseen ja sitten se kovaääninen blondi-idiootti jättäytyi loppuviikoksi sairaslomalle kipaten omat työnsä mun niskaan. Luonnollisestikin oli taas hieman setvimistä, että se ne asiat edes ajantasalle. Kostoksi en jättänyt minkäänlaisia ohjeita tuuraamisekseni viikoksi, kyllä hänen jo useamman kerran perusteella pitää osata, kyseessä ei kuitenkaan ole ihmeteot. Ihme kyllä näyttää, että hommat ovat hoituneet muutamaa pikkujuttua lukuunottamatta. Ne pikkujutut saa kyllä hoitaa vielä ihan itse, mä en voi niitä hänen puolestaan korjata, luojalle kiitos henkilökohtaisista käyttäjätunnuksista.

Loma sinänsä oli täydellinen, lämmintä ja aurinkoista, ei kiirettä eikä mitään pakollista tekemistä. Olisi sitä lekotellut vielä toisenkin viikon ja syönyt pihviä joka ilta. Tosin vasemman jalan olisin voinut amputoida puoleen viikkoon mennessä. Ensin kengät hiersivät yhden varpaan lähes verille ja nilkutin seuraavan päivän tuskissani luolaretkellä ennen kuin sain kaupasta laastaria. Sitten joku tappajahyttynen pisti pariin kohtaan jalkaterää kunnon paukamat, jotka kutisivat varsinkin öisin mukavasti. Useampaan kertaan heräsin siihen, että hinkkaan jalkaani patja, peittoa tai vaan toista jalkaani vasten. Kenkäkin painoi ja kutitti mukavasti. Viimeinen niitti oli, kun liukastuin kadulla ja polvi ja puoli säärtä oli asfaltti-ihottuman peitossa. Suurimmat veret ja hiekat huuhtelin suihkussa, laitoin laastarin päälle ja menin rannalle. Lopullinen parantava silaus tuli meressä seisoskelusta, suolavesi taisi ihan oikeasti auttaa. Polvi on mukava kun rupi ei anna periksi reippaalle taivuttelulle ja kaiken alla oleva mustelma kolottaa kivasti. Onneksi paluumatkalle olin varannut lentokoneesta varauloskäynnin kohdalta paikat, niin sai istua tilavasti ja jalat suorina.